Minulla tähän alkuun ole nyt mitään erikoista, mutta pahoittelen muutamaa kaukaa otettua kuvaa. Olin tilaantesta hämilläni, sillä ollut itse nähnyt moista aikaisemmin. :)
->
Vaikka minulla oli käynyt tuuri ja olin saanut oppisopimuspaikan arkkitehtuuri alalta, oli minulle sattunut paljon huonojan päiviä. Joten päätin ottaa ilon irti tästä pitkästä viikonlopusta.
Soitin matkatoimistoon ja varasin äkkilähdöllä kolmen päivän matkan Thaimaaseen.
Sain, kun saikin loman ja puhelimessa olikin oikein neuvokas ja ystävällinen nainen, joka kertoi kaikenlaista tarpeellista. Esimerkiksi miten toimisin, kun saapuisin taksilla lentokentälle.
Laiskana tyttönä valmisin samalla itselleni valmisaterian. En ole siis kerinnyt oikein opiskella vielä ruuanlaittoa, mutta eiköhän se tässä kartu pikkuhiljaa. Uskoisin ainakin.
Olin juuri saanut syötyä ja laitettua valmisaterian paketin roskiin, kun puhelin soi.
"Haloo?" Vastasin.
"Rami tääl terve. Sulla oli oikein mielenkiintoinen treffi-ilmotus lehdessä ja aattelin soitella ja kysyä, että lähtisitkö sä kahville?" puhelimen toiselta puolelta vastattiin.
Mitä? Treffi-ilmoitus lehdessä? En minä sellaiseen ollut alentunut - enhän?
"Tuota, ei minulla mitään ilmoitusta lehdessä ole ollut." Vastasin rehellisesti.
"Haha, hyvä vitsi! Kuule, lähtisitkö vaikka huomenna kahville?" Ramiksi esittäytynyt meis nauroi.
"Tuota, kävisikö kun palaan lomalta?" Päätin ottaa tilaisuudesta vaarin ja katsoa mitä tapahtuisi.
"Kyllä se käy. Koska palaat?" Rami kysyi.
"Kolmen päivän päästä. Sopisiko maanantaina, töiden jälkeen?" Kysyin.
"Kyllä, sopii oikein hyvin. Nähdään Kahvila Nostalgiassa sitten. Moikka!" Mies vastasi.
"Sopii, nähdään sitten siellä. Heippa!" Vastasin.
Elämäni ensimmäiset treffit! Mutta minua ei jännitä yhtään. Ehkä se jännittäminen tulee myöhemmin?
Kävin kirjastossa lainaamassa kirjan, jossa kerrottaisiin Thaimaassa ja sen kulttuurista. En halunnut lähteä vieraaseen maahan ihan tyhjin taskuin.
Lähtökin oli jo ihan ovella, enkä ollut malttanut vielä pakata tavaroitanikaan mukaan.
--
Viimein oli lähdön hetki, taksi odotti pihassa. Ystävällinen naiskuski nousi ylös ja laittoi matkalaukkunu takakonttiin. Eihän matkalaukussani juuri mitään ollut, mutta olihan sen turvallisempi matkustaa takatilassa.
Matka lentokentälle kestäisi vain vajaan tunnin verran, toisin kuin lento - se vasta kestäisikin.
--
Viimein saavuin hotellilla. Thaimaassa ilma oli paljon lämpimämpää, joten hiki valui ja paksujen ulkovaatteiden alla. Mieltäni virkisti, kun pääsin hetkeksi pois kylmästä Suomesta.
Saavuin respaan. "Hei, olen Carola Johansson. Minulle on varattu huone täältä." Esittäydyin.
"Tervetuloa Thaimaaseen Carola." Respassa työskentelevä mies vastasi.
"Olkaa hyvä ja allekirjoittakaa tämä lomake, että olette saapuneet." Mies ohjeisti ja ojensi kirjan eteeni.
En raaskinut jäädä hotellihuoneeseen kyhjöttämään sen enempää. Kävin vain viemässä paksut ulkovaatteet ja matkalaukun huoneeseen. Mitähän tämä matka toisi tullessaan?
Saavuin eräälle aukiolle, jossa oli iso hiekkakenttä. Noh, turistina en muistanut nimeä. Päätin kokeilla haravoida sitä. Hiekka oli todella erikoista, enkä osaa sitä teille sanoin kuvailla. Hiekan haravoiminen oli todella mielenkiintoinen kokemus.
Pian vatsani ilmoitti haluavansa ruokaa. Ja huomasinkin tontilla pienen grillin. Päätin olla rohkea ja maistaa Thaimaalaista ruokaa. Ja voitteko uskoa - nirsoksi ihmiseksi tykästyin heidän ruokaansa, ainakin tähän.
--
Seuraavana päivänä käytin aikaa ja etsin itselleni muistoesineitä tästä reissusta. Löysinkin sellaisen hassun näköisen korkean talon ja puisen tyttöä muistuttavan koristeen.
Jo shoppailuun vierähti aika, sekä maisemia ihaillessa. Mutta yhtä ylellisyyttä minun oli kokeiltava, meinaan hierontaa! Se oli todella taivaallista, nyt jäykät ja jumissa olleet hartiani on jälleen auki. Ihanaa. Sekä sain tilaisuuden opetella itsekkin hieromaan. Tätä taitoa en aio hukata. Ehkä joskus perustan itselleni jonkin hoitolan. Ehkä.
Kuulin myös huhuja, että Thaimaassa olisi salainen paikka, sinne pitäisi löytää kartta, jotta sinne löytäisi. Kuuleman mukaan harva itse paikallinenkaan on käynyt siellä, sillä kartta pitäisi kaivaa maasta. Sitä ei kuulemma tiennyt mistä se voisi tulla vastaan. Päätin siis loppu päivän käyttää kaivamiseen - ja voitteko uskoa, parin kaivamisen jälkeen löysin sen kartan! Ja pari muutakin karttaa.
Päätin illalla vielä istahtaa teelle. Harmikseni en saanut seuraa, mutta tee oli oikein hyvää, ja maukasta. Kyllä sen hyvin pystyin yksinänikin nauttimaan.
--
Kolmannen päivän aamupäivän päätin käyttää retkeilyyn. Retki kohdistui melontaan joella. Sormet syyhyten jännityksestä nousin bussiin, joka veisi kyseiseen paikkaan.
Retki oli todella mielenkiintoinen. Maisema hyvin kaunis ja rauhallinen. Sekä pienen esteen jouduimme väistämään. Nimittäin joen ylle oli laskeunut puunoska, joka tuotti vähän vaikeuksia, sillä jouduimme miettimään nopeasti, mikä olisi paras väistöliike, ettemme kupsahtaisi jokeen.
Seuraavaksi päätin lähteä suuntaamaan salaista kaupunginosaa päin. Matkalla pysähdyin toivomuskaivon luo. Ehkä raaskisin käyttää yhden euron ja toivoa. Mitä minä toivoisin?
Toivoin, että löytäisin ihanan miehen, jonka kanssa mennä naimisiin ja sitten perusta perheen. Tiedä sitten toimiiko tämä systeemi, mutta ainakin yritin.
Hetken päästä saavuinkin siihen salaiseen kaupunginosaa. Rakennuksessa leijaili vanha mies, en saanut mieheen kontaktia puhumalla, kunnes huomasin maassa teepöydän. Istahdin ja kerroin kohteliaasti tarjoavani hänellekkin teetä. Ja se toimi! Mies istui seuraani.
Mies istui pitkän ajan ihan hiljaa, kunnes kysyi haluaisinko harjoitella hänen kanssaa Thai chitä. Suostuin ilomielin, uudet kokemukset ovat vain rikkautta.
Voitteko uskoa miten hikistä ja raskasta on opetella Thai chitä? Kyllä se vain on, aherruksen keskellä unohdin tietysti kuvata itseni harjoittelemassa, sillä Thai Chi vaati niin paljon keskittymistä.
Pian mies ilmoittikin, että suoriuduin hyvin haasteesta, ja pyysi minua istumaan. Istuin. Ja Pian hän alkoikin kertoa Lokikäärmeen tarua:
--
Eilinen ilta oli todella pitkä ja hikinen. Saavuin hotellille väsyneenä ja uupuneena, mutta kokemusta rikkaampana.
Aamulla taksi nouti minut aamuvarhaisella kohti lentokenttää. Matka kotiin alkaisi.
--
Matkalla kotiin mietin mitä kaikkea olinkaan saanut kokea. En voi eritellä teille mitään tiettyä asiaa, sillä koko lyhyt loma oli todella antoisa. Nyt jaksan varmasti erilaisella energialla kohti salaperäistä tulevaisuutta.
Paitsi matkalaukun purkaminen, ei niin kiinnostavaa hommaa. Mutta täytyyhän sekin tehdä.
--
Heräsin aamukuudelta jännittyneenä. Tänään olisi ensimmäinen päivä uudessa paikassa!
Ajoissa heränneenä minulla aikaa hoitaa kaikki rauhassa, ja silti minulle jäi vielä tunti aikaa. Joten päätin kokeilla maalaamista. Säästetyillä rahoilla pystyin ostamaan maalaustelineen ja ulos teleskoopin.
Maalaamisen parissa aika vierähti ja pian jo kimppakyydin ajaja tööttäili levottomana tien laidassa. Mitähän tämä päivä toisi tullessaan?
--
Olin niin täpinöissäni töissä, ja Sulhokin iloinen aloittaessani siellä, että ihan unohdin tänään illalla olevat treffit. Tyhmänä en tietenkään ollut kysynyt miehen numeroa ylös, vaan vaan sopinut tapaamisen.
Mielialaltani olin jo niin väsynyt, etten millään olisi jaksanut tiskatakkaan, niin miten jaksaisin lähteä jonnekkin treffeille.
Havahduin ulkoa kuuluviin tööttäyksiin, samalla tajusin nukahtaneeni sohvalle. Ehkä sitä tässä piristyisi. Lomamatkan aiheuttama aikaeron muutos väsytti kovin.
Puin vaivalloisesti päälle ja istuuduin taksiin.
"Aholan Kahvila Nostalgiaan." Huikkasin jo ovelta.
Paikka näytti uudelta, sekä todella hiljaiselta. Päätin kuitenkin siirtyä sisälle katsomaan olisiko Rami ilmestynyt sinne.
Sisällä ei ketään vielä ollut, joten päätin siirtyä terassille odottamaan.
"Saisiko neidille olla jotakin?" mies kysyi.
"Yksi espresso, kiitos" vastasin.
Odotellessani tilausta, vilkuilin levottomana kadulle. Kuinkahan kauan sillä miehellä kestää tulla tänne?
"Onko jokin hullusti? Näytät kovin levottomalta." tiskin takana käyskentelevä mies kysyi.
"Ääh, kunhan odotan seuralaista. Ehkä se sieltä tulee." yritin vastata rauhallisesti. Ilmeisesti ilmeeni ei ihan vakuuttanut miestä.
"Eiköhän se sieltä tule, tässä espressonne." mies sanoi, samalla ojentaen kupin.
"Kiitos." vastasin hymyillen.
Kerkesin istua alas, kun joku istui samaan pöytään kanssani.
"Hei, minä ole Ahmed, kuka sinä ole?" mies esittäytyi.
Tuijotin kummissani miestä, mutta päätin yrittää olla kohtelias. "Carola."
"Mitä sinä täälä yksi istua? Oleko sinä naimisisa?" mies jatkoi kyselyään.
"Muuten vain. En." vastasin lyhyesti.
"Jos ei ole naimisisa, niin sinä voida ola minu tytöystävä?" mies kysyi.
"Anteeksi, mutta en nyt jaksa keskustella kanssani." töksäytin. Miten ärsyttävän tungettelevalta tuo mies tuntuikaan. Hörppäsin loput espressostani ja nousin.
Tilasin taksin, joka onneksi jälleen saapui ripeästi paikalle. Ilmeisesti näin arki-iltoina oli kovin vähän tarvetta takseille. Mikä tietysti oli hyvä, en olisi jaksanut olla yhtään ylimäärästä Aholassa. Tahdoin kotiin.
"Mihinkäs osoitteeseen saisin sinut viedä?" naiskuski kysyin ystävällisesti.
Miten joku jaksaa olla noin hyvällä tuulella?
"Kallionkatu 2, Tuohimäki." kerroin kotiosoitteeni.
Voitteko uskoa, jälleen kerran lähden kotiin pettyneenä. Ja toiseksi, minulle tehtiin oharit.
--
Loppuun vielä pohjapiirros Carolan tämän hetkisestä asunnosta:
~~
No niin, tässä oli siis kolmas osa. :) Komenttia olisi kyllä kiva saada. :)
~ glien
4.28.2013
4.22.2013
Osa 2. Tarjous
Ajattelin ilahduttaa teitä lukijoita uudella osalla. Mitäpä minä näitä jemmailen tuolla. :) Mutta älkäähän nyt tottuko tähän tiuhaan päivittelyyn! :)
Eli turhia vitkastelematta, menkäähän lukemaan ->
Miten julkea mieskuski! Pysäköidä suoraan puhelintolpan eteen, hyvä, että mahduin nousemaan taksista ulos! Kylläpä kauhistuinkin Kierruksen taksitolpan kohdalla, kun se noita ilmestyi eteeni. Onneksi se ei tehnyt mitään taikojaan vaan pääsin jatkamaan matkaani.
Päätin suunnata Suoraan baaritiskille. Minun tuurilla baarissa ei tietysti vielä ketään siihen aikaan ollutkaan.
Nojauduin turhautuneena baaritiskille, painaen pääni käteeni. Huokaisin.
"Onko neidillä kaikki hyvin? Odotas, niin teen sinulle maukkaan hedelmäisen juoman. Piristää varmasti mieltäsi." Baaritiskin toisella puolella oleva nainen tuumasi. Ja ojensi pian juoman eteeni.
"Talo tarjoaa."
"Oikeasti? Kiitos!" Hämmästelin ystävällisyyttä, onneksi muistin vielä kiittää. Miten olisi ollutkaan epäkohteliasta olla kiittämättä ilmaisesta juomasta.
Pian viereeni istuikin komea mies. Ilmeisesti kovin humalassa, sillä juoma meni lähes kerralla alas. Päätin kokeilla onneani.
"Käytsä useinki täällä?" Kuulin sanovani.
"En." Vastasi mies tylysti ja nousi lähteäkseen pois.
"Idiootti." Sätin itseäni. Tällä menolla en nyt ainakaan saa ketään.
Päätin suunnata tanssilattian puolelle, jonne olikin kerääntynyt jo väkeä.
"Sä oot kuule tosi nätti!" Eräs nainen pysäytti minut tanssilattialla.
"Ai mä vai? Tuskin." Tuumasin.
"Kyllä oot, usko pois. Noin nätin näköisen tytön pitäis yksin olla, eiköhän joku sut koht pongaa täältä!" Nainen vain jatkoi kehumistaan. Lopulta kuitenkin kaverit kutsuivat naista mukaan tanssimaan.
En löytänyt muita makuuni soveltuvia miehiä, joten päätin lähteä kävelemään ja tutustumaan Aholaan. Ehkä joku tulisi minua vastaan. Havahduin omista ajatuksistani ja tajusin miehen seisovan edessäni. Se oli sama, joka oli hetken vieressäni baaritiskillä.
Päätin vielä kerran kokeilla, josko nyt olisi parempi tuuri.
"Moi, oon Carola ja sä oot tosi komee. Voisinko saada sun numeron?" Miksi iskemisestä on tehny näin vaikeaa?
"Kuka sä oikee luulet olevas? Mä todellakaa anna sulle mun numeroa!" Mies uhosi vihaisena.
Käänsin selkäni miehelle. Eiköhän riittänyt, että olin nolannut itseni kahteen kertaan saman ihmisen edessä. Päätin tilata sittenkin taksin ja lähteä kotiin.
Taksi saapui yllättävän nopeasti. "Kallionkatu 2, Tuohimäki." Huikkasin uskille ja nousin kyytiin.
Painoin pääni alas. Ehkä minut oli luotu elämään sinkkuna.
Oli helpottavaa päästä kotiin, ja nukkumaan. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.
Heräsin aamulla varhaisiin auringon luomiin säteisiin. Yök, mikä olo. En tietystikkään ollut tullut ajatelleeksi sitä seikkaa, että minullahan on huono viinapää. Voitte siis kuvitella miten hirveä olo on tällä hetkellä.
Päätin huonosta olosta huolimatta nousta suihkuun. Viileä suihku tekisi varmasti hyvää.
--
Viimein pitkältä tuntunut työpäivä oli pulkassa ja työpäivän jälkeen hoidettu suihkussa käyminenkin. Pomo oli tullut ilmoittamaan, että minut alennettaisiin. Rahahuolet siis palasivat, eikä ollut ketään rinnalla, jolle voisi purkaa pahaa oloa.
Päätin pyyhkiä kasvoille valuneet kyyneleet pois ja lähteä ulos syömään. Sain tietysti olla kiitollinen, että sain pitää työpaikkani.
mieltäni ei kuitenkaan virkistänyt se, että ulkona ilma vain jatkoi viilenemistään. Pian kolisi pakkanen, eikä talossa ollut kunnon lämmitys järjestelmää.
--
Hetken päästä saavuin ylelliseen Huili - nimiseen ravintolaan. Minut otti vastaan oikein ystävällinen virkailija, joka opasti minut pöytään.
Kauaa mennyt, kun tarjoilija saapui ottamaan tilaukseni vastaan. Päätin tilata lohta, se oli lempi herkkuni.
Ateria oliki todella herkullinen.
Pian tarjoilija ilmestyi uudelleen paikalle, ja laski eteeni uuden annoksen.
"Annokseesi kuuluu jälkiruoka, tässä on negtariinitorttu, olkaa hyvä." Tarjoilija selitti.
"Ooh, voi kiitos!" Ilahduin, en ollutkaan ikinä maistanut sellaista.
Hetken päästä vatsani oli täysi, kiitin ja maksoin laskuni.
Päätin hetken kierrellä ja katsella ympärilleni. Kauas en kerinnyt kävellä, kun huomasin Huilin pihassa piennen lammikon, sekä onkia. En voinut käyttää mahdollisuutta käyttämättä, jos tuuri kävisi saisin kalaa kotiin vietäväksi.
Sain, kun sainkin pari kalaa, kotona pitäisi selvittää mitä kaloja sain. Toinen vaikutti ihan ahvenelta.
Päätin poiketa viereiselle tontille. Siellä olisi ilmeisesti keilahalli.
Kello oli ilmeisesti sen verran vähän, ettei halilla ollut ketään, joten päätin kokeilla miten homma toimii. Tunsin oloni todella epävarmaksi. Eihän minulla ollut minkäänlaista kokemusta keilaamisesta. Telkkarista olin vain nähnyt, kun ihmiset keilasivat.
Voi syötävä! Pallo oli varmaan liian painava, tai tasapainoni todella huono, liukastuin radalle. Kumpa kukaan ei olisi nähnyt.
Vielä kerran. Rohkaisin itseäni. Nytkin olin horjahtaa radalle.
"Ei, ei tämä ole minun lajini olleskaan." Tuumasin, ja päätin jatkaa matkaa.
Pian saavuin omituisen rakennuksen luo. Pian paljastuikin, että kyseessä on Kiasman rakennus. Ei siis mikään ihme, että rakennus näytti oudolta aluksi.
Huomasin pihassa pienen alueen, jonne voisi istua pelaamaan shakkia. Niin teinkin. Hetken sainkin olla, kunnes eteeni istui vampyyri! Mitä kaikkea täällä voi tulla vastaan? Ensin noita ja nyt vampyyri.
Turhauduin, ei minusta olisi tuolle laittamaan minkäänlaista vastusta.
Päätin jatkaa matkaani, kunnes minut pysäytti mies.
"Hei, olen Sulho Knaappi." Mies esittäytyi ystävällisesti.
"Carola Johansson." Vastasin miehelle.
"Vaikutit niin alakuloiselta, että päätin tulla tervehtimään." Sulho kertoi iloisena.
Voi ei, se näkyi niin paljon ulospäin! "Nääh, mitäs tässä, vähän työmurheita." Vastasin.
"Kuulostaa tosi harmilliselta. Mutta tiedätkös, minulla olisi pieni ehdotus." Sulho sanoi.
"Olen töissä arkkitehtuuri alalla, ja tässä tuli mieleen, että meillä olisi arkkitehtuurin harjoittelijan paikka auki kiinnostaisiko se?" Sulho kertoi innoissaan.
"Oikeasti? Tarjoat minulle mahdollisuutta arkkitehtuuri alalle?" Kysyin innoissani.
"Kyllä, tämä on harvinainen tilaisuus." Sulha kertoi.
"Mitäpä turhia miettimään, tottakai minä otan sen paikan!" Hihkaisin riemuissani.
"Hienoa. Soitan sinulle, kun olen selvittänyt koska voit aloittaa. Nyt minun on kuitenkin mentävä." Sulho sanoi.
--
Kävin ensin hoitelemassa iltatoimeni, ja sitten muistin mukanani olevat kalat. Onkimani kalat olivat monni ja ahven. Nyt ne olisivat pakkasessa turvassa siihen asti, että osaisin laittaa kunnolla ruokaa ja niillä sitten voitaisiin juhlistaa jotakin hienoa.
Viimein pääsin kömpimään sänkyyn. Päivä oli ollut pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. En millään malttaisi odottaa, että pääsisin aloittamaan arkkitehtuurin opinnot oppisopimuksella.
--
Heräsin kerrankin virkeänä, enkä voinut vieläkään uskoa tuuriani. Ei kellekkään voi näin käydä, tai siis ilmeisesti voi.
Pian puhelin pirahti soimaan. Riensin vastaamaan.
"Carola puhelimessa." Vastasin.
"Sulho täällä, tapasimme eilen - muistatko?" Kuului puhelimeen toisesta päästä.
"Muista kyllä." Heläytin.
"Soittelin, kun lupasin ilmoittaa koska voit aloittaa. Ja se sopisi heti maanantaina." Sulho kertoi.
"Hienoa kuulla! Maanantaina siis näemme." vastasin innokkaasti.
"Hieno, joten nautihan nyt pitkästä viikonlopustasi." Sulho naureskeli.
"Kyllä!" Hihkaisin.
"No niin, kuulemiin!"
"Kuulemiin." Vastasin.
Päätin juhlistaa onneani syömällä aamupalaksi hedelmiä ja marjoja. Päivä alkoikin todella hienosti.
Aamupalan jälkeen päätin soittaa puhelun.
~~
Tässä olisi tämä osa. Jää siis nähtäväksi, minne Carola päätti soittaa. ;)
Toivottavasti piditte! :)
~ glien
Eli turhia vitkastelematta, menkäähän lukemaan ->
Miten julkea mieskuski! Pysäköidä suoraan puhelintolpan eteen, hyvä, että mahduin nousemaan taksista ulos! Kylläpä kauhistuinkin Kierruksen taksitolpan kohdalla, kun se noita ilmestyi eteeni. Onneksi se ei tehnyt mitään taikojaan vaan pääsin jatkamaan matkaani.
Päätin suunnata Suoraan baaritiskille. Minun tuurilla baarissa ei tietysti vielä ketään siihen aikaan ollutkaan.
Nojauduin turhautuneena baaritiskille, painaen pääni käteeni. Huokaisin.
"Onko neidillä kaikki hyvin? Odotas, niin teen sinulle maukkaan hedelmäisen juoman. Piristää varmasti mieltäsi." Baaritiskin toisella puolella oleva nainen tuumasi. Ja ojensi pian juoman eteeni.
"Talo tarjoaa."
"Oikeasti? Kiitos!" Hämmästelin ystävällisyyttä, onneksi muistin vielä kiittää. Miten olisi ollutkaan epäkohteliasta olla kiittämättä ilmaisesta juomasta.
Pian viereeni istuikin komea mies. Ilmeisesti kovin humalassa, sillä juoma meni lähes kerralla alas. Päätin kokeilla onneani.
"Käytsä useinki täällä?" Kuulin sanovani.
"En." Vastasi mies tylysti ja nousi lähteäkseen pois.
"Idiootti." Sätin itseäni. Tällä menolla en nyt ainakaan saa ketään.
Päätin suunnata tanssilattian puolelle, jonne olikin kerääntynyt jo väkeä.
"Sä oot kuule tosi nätti!" Eräs nainen pysäytti minut tanssilattialla.
"Ai mä vai? Tuskin." Tuumasin.
"Kyllä oot, usko pois. Noin nätin näköisen tytön pitäis yksin olla, eiköhän joku sut koht pongaa täältä!" Nainen vain jatkoi kehumistaan. Lopulta kuitenkin kaverit kutsuivat naista mukaan tanssimaan.
En löytänyt muita makuuni soveltuvia miehiä, joten päätin lähteä kävelemään ja tutustumaan Aholaan. Ehkä joku tulisi minua vastaan. Havahduin omista ajatuksistani ja tajusin miehen seisovan edessäni. Se oli sama, joka oli hetken vieressäni baaritiskillä.
Päätin vielä kerran kokeilla, josko nyt olisi parempi tuuri.
"Moi, oon Carola ja sä oot tosi komee. Voisinko saada sun numeron?" Miksi iskemisestä on tehny näin vaikeaa?
"Kuka sä oikee luulet olevas? Mä todellakaa anna sulle mun numeroa!" Mies uhosi vihaisena.
Käänsin selkäni miehelle. Eiköhän riittänyt, että olin nolannut itseni kahteen kertaan saman ihmisen edessä. Päätin tilata sittenkin taksin ja lähteä kotiin.
Taksi saapui yllättävän nopeasti. "Kallionkatu 2, Tuohimäki." Huikkasin uskille ja nousin kyytiin.
Painoin pääni alas. Ehkä minut oli luotu elämään sinkkuna.
Oli helpottavaa päästä kotiin, ja nukkumaan. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.
Heräsin aamulla varhaisiin auringon luomiin säteisiin. Yök, mikä olo. En tietystikkään ollut tullut ajatelleeksi sitä seikkaa, että minullahan on huono viinapää. Voitte siis kuvitella miten hirveä olo on tällä hetkellä.
Päätin huonosta olosta huolimatta nousta suihkuun. Viileä suihku tekisi varmasti hyvää.
--
Viimein pitkältä tuntunut työpäivä oli pulkassa ja työpäivän jälkeen hoidettu suihkussa käyminenkin. Pomo oli tullut ilmoittamaan, että minut alennettaisiin. Rahahuolet siis palasivat, eikä ollut ketään rinnalla, jolle voisi purkaa pahaa oloa.
Päätin pyyhkiä kasvoille valuneet kyyneleet pois ja lähteä ulos syömään. Sain tietysti olla kiitollinen, että sain pitää työpaikkani.
mieltäni ei kuitenkaan virkistänyt se, että ulkona ilma vain jatkoi viilenemistään. Pian kolisi pakkanen, eikä talossa ollut kunnon lämmitys järjestelmää.
--
Hetken päästä saavuin ylelliseen Huili - nimiseen ravintolaan. Minut otti vastaan oikein ystävällinen virkailija, joka opasti minut pöytään.
Kauaa mennyt, kun tarjoilija saapui ottamaan tilaukseni vastaan. Päätin tilata lohta, se oli lempi herkkuni.
Ateria oliki todella herkullinen.
Pian tarjoilija ilmestyi uudelleen paikalle, ja laski eteeni uuden annoksen.
"Annokseesi kuuluu jälkiruoka, tässä on negtariinitorttu, olkaa hyvä." Tarjoilija selitti.
"Ooh, voi kiitos!" Ilahduin, en ollutkaan ikinä maistanut sellaista.
Hetken päästä vatsani oli täysi, kiitin ja maksoin laskuni.
Päätin hetken kierrellä ja katsella ympärilleni. Kauas en kerinnyt kävellä, kun huomasin Huilin pihassa piennen lammikon, sekä onkia. En voinut käyttää mahdollisuutta käyttämättä, jos tuuri kävisi saisin kalaa kotiin vietäväksi.
Sain, kun sainkin pari kalaa, kotona pitäisi selvittää mitä kaloja sain. Toinen vaikutti ihan ahvenelta.
Päätin poiketa viereiselle tontille. Siellä olisi ilmeisesti keilahalli.
Kello oli ilmeisesti sen verran vähän, ettei halilla ollut ketään, joten päätin kokeilla miten homma toimii. Tunsin oloni todella epävarmaksi. Eihän minulla ollut minkäänlaista kokemusta keilaamisesta. Telkkarista olin vain nähnyt, kun ihmiset keilasivat.
Voi syötävä! Pallo oli varmaan liian painava, tai tasapainoni todella huono, liukastuin radalle. Kumpa kukaan ei olisi nähnyt.
Vielä kerran. Rohkaisin itseäni. Nytkin olin horjahtaa radalle.
"Ei, ei tämä ole minun lajini olleskaan." Tuumasin, ja päätin jatkaa matkaa.
Pian saavuin omituisen rakennuksen luo. Pian paljastuikin, että kyseessä on Kiasman rakennus. Ei siis mikään ihme, että rakennus näytti oudolta aluksi.
Huomasin pihassa pienen alueen, jonne voisi istua pelaamaan shakkia. Niin teinkin. Hetken sainkin olla, kunnes eteeni istui vampyyri! Mitä kaikkea täällä voi tulla vastaan? Ensin noita ja nyt vampyyri.
Turhauduin, ei minusta olisi tuolle laittamaan minkäänlaista vastusta.
Päätin jatkaa matkaani, kunnes minut pysäytti mies.
"Hei, olen Sulho Knaappi." Mies esittäytyi ystävällisesti.
"Carola Johansson." Vastasin miehelle.
"Vaikutit niin alakuloiselta, että päätin tulla tervehtimään." Sulho kertoi iloisena.
Voi ei, se näkyi niin paljon ulospäin! "Nääh, mitäs tässä, vähän työmurheita." Vastasin.
"Kuulostaa tosi harmilliselta. Mutta tiedätkös, minulla olisi pieni ehdotus." Sulho sanoi.
"Olen töissä arkkitehtuuri alalla, ja tässä tuli mieleen, että meillä olisi arkkitehtuurin harjoittelijan paikka auki kiinnostaisiko se?" Sulho kertoi innoissaan.
"Oikeasti? Tarjoat minulle mahdollisuutta arkkitehtuuri alalle?" Kysyin innoissani.
"Kyllä, tämä on harvinainen tilaisuus." Sulha kertoi.
"Mitäpä turhia miettimään, tottakai minä otan sen paikan!" Hihkaisin riemuissani.
"Hienoa. Soitan sinulle, kun olen selvittänyt koska voit aloittaa. Nyt minun on kuitenkin mentävä." Sulho sanoi.
--
Kävin ensin hoitelemassa iltatoimeni, ja sitten muistin mukanani olevat kalat. Onkimani kalat olivat monni ja ahven. Nyt ne olisivat pakkasessa turvassa siihen asti, että osaisin laittaa kunnolla ruokaa ja niillä sitten voitaisiin juhlistaa jotakin hienoa.
Viimein pääsin kömpimään sänkyyn. Päivä oli ollut pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. En millään malttaisi odottaa, että pääsisin aloittamaan arkkitehtuurin opinnot oppisopimuksella.
--
Heräsin kerrankin virkeänä, enkä voinut vieläkään uskoa tuuriani. Ei kellekkään voi näin käydä, tai siis ilmeisesti voi.
Pian puhelin pirahti soimaan. Riensin vastaamaan.
"Carola puhelimessa." Vastasin.
"Sulho täällä, tapasimme eilen - muistatko?" Kuului puhelimeen toisesta päästä.
"Muista kyllä." Heläytin.
"Soittelin, kun lupasin ilmoittaa koska voit aloittaa. Ja se sopisi heti maanantaina." Sulho kertoi.
"Hienoa kuulla! Maanantaina siis näemme." vastasin innokkaasti.
"Hieno, joten nautihan nyt pitkästä viikonlopustasi." Sulho naureskeli.
"Kyllä!" Hihkaisin.
"No niin, kuulemiin!"
"Kuulemiin." Vastasin.
Päätin juhlistaa onneani syömällä aamupalaksi hedelmiä ja marjoja. Päivä alkoikin todella hienosti.
Aamupalan jälkeen päätin soittaa puhelun.
~~
Tässä olisi tämä osa. Jää siis nähtäväksi, minne Carola päätti soittaa. ;)
Toivottavasti piditte! :)
~ glien
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)